Siitä ehti pyörähtää useampi vuosi kun viimeksi kävin tässä yhdessä Helsingin ensimmäisiä uuden aallon meksikolaisia ravintoloita edustavassa Shanghai Cowboyssa
Mansikka-kermakakku ylioppineelle veljelleni. Vietimme kesäkuun alussa pikkuveljeni lakkiaisia. Pikkuveljeni pääsi kantamaan koulunsa lippua ylioppilaiden kulkueessa Vapaudenpuistosta sankarivainajien muistomerkille hautausmaalle, harmi vain että päivää varjosti pieni tihkusade ja kova tuuli
Tämän kakun sain tehdä ystäväni Ronjan tupareihin. Resepti ollos hyvä. Kakulla on kakkupohja, se ei näy. En taaskaan jaksa sitä tähän kirjoittaa, koska pohjan voit tehdä haluamallasi tavalla ja ohjeita pohjiin löydät aikaisemmista kirjoituksista
ja jo ennen kuin aloitan, olen aivan varma, että ruudun toisella puolella istuu joku kahdeksanlapsisen perheen äiti, jonka mukulat ovat putkahtaneet maailmaan kymmenen vuoden sisällä, eikä hän sinä aikana ole nukkunut silmäystäkään
Ronja ja makuluu. Jaahas, on tullut vähän lintsailtua kirjoittelusta männäpäivinä. Fakta vaan on se, että hernarisatsi kesti sen muutaman päivän, ja yhdet kompromissikanankoivetkin on paisteltu välissä, niin ei ole oikein ollut juteltavaa
Mutta jos nyt jätän tuon oman pihaantuloväyläni ja helvetinkuilun, josta Ronjan isä Mattiskin olisi ollut otettu,oman onnensa nojaan ja keskityn pääväylään
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.