No en minä usein suklaata himoitse (ennemminkin olen salmiakin suurkuluttaja),. mutta kun pimeä vuodenaika on päällä, sitä jotenkin haluaisi käpristyä torkkupeiton alle
Tämä ruokalaji on ollut listallani jo yli kymmenen vuotta. Perinteisesti se on nautittu syysiltoina lasitetulla parvekkeella erinäisillä kokoonpanoilla
Vuorokauden valoisa aika on nyt kortilla ja välillä pilvisenä marraskuun päivänä tulee mietittyä, että pitääkö taskulamppu ottaa mukaan ulos keskipäivälläkin
Kun pitää saada suklaanhimo tyydytettyä, niin tämä kahden suklaan mutakaku tekee tehtävänsä. Vaikka rakastankin suklaata ja olen siihen täysin hieman koukussa, leivon usein myös muitakin kuin pelkkiä suklaaherkkuja
Tahmeita, mausteisia lampaan kylkiluita, sormin syötävää hyvää. Minulla on edelleen tarvetta kaamosterapialle ennen kuin taas totun talviaikaan, joten jatkan samalla linjalla, kesäisin ruoin keskellä talvea
Jos on jokin vuodenaika, jona tekee mieli syödä kaikkea ihanaa, hyvää, lämmintä ja ennen kaikkea hiilaripitoista sohvannurkkaan pieneksi käpertyneenä, se on tämä pimeä syksy ja etenkin marraskuu, kun päivät vaan lyhenevät ja taivaalta tihuttaa hyytävää loskatihkua päivä toisensa perään
Joskus ei voi arvatakkaan, miten eri ainekset sopivat yhteen. Nimittäin persimon ja kaneli. Olen mieltänyt persimonin raikkaiden hedelmien joukkoon, kun taas kanelia käytän mausteena tuhdeissa
Hei marraskuu, ollaan jo yli puolen välin tätäkin kuuta. Mihin se aika rientää. Talvi tulla tupsahti myös tänne eteläsuomeen mutta nyt jo sekin suli pois ja on tavallinen marraskuun pimeä keli
Klassista metsästäjän leipää en ole ruokalistoilla nähnyt toviin. Jostain syystä tämä herkku ei ole kokenut viime aikoina uutta nousua, vaikka maussa voittaisi varmastikin monen trendiannoksen
Viime aikojen yksi parhaimmista lauantai-illan pääruoista on ollut punajuuririsotto. Eikä synkän ja pimeän syksyillan menussa ollut muutenkaan mitään valittamista
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.