Muistan kuinka lapsena, kun äiti oli keittänyt mehun ja sekoittanut mannaryynit sekaan, piti valmista puuroa vispata vaaleaksi ja kuohkeaksi niin kauan, että käsi väsyi
Tänään mun oli tarkoitus postailla viime lauantain asusta ja suihkurusketuksen lopputuloksesta, mutta kamera ei suostunutkaan yhteistyöhön ja en saanut kuvia koneelle
Parempia kuin pakastetut. Jokainen tietää, mitä tapahtuu kun heittää yhdenkin tuoreen marjan sellaisenaan suuhuun – leukaperistä kiskoo niin, että silmät menevät ruttuun, koko naamaa vääntyy vähemmän viehättävään irvistykseen ja saa pelätä leukanivelten pompsahtavan pois paikoiltaan, hah hah
Puhua muista kuin aterioista. Jälkkäriksi alkujaan ajattelin, mutta itse olen kyllä huitaissut kupillisen gluteenitonta raparperivispipuuroa napaan heti aamutuimaan
Tai lappapuuro, kuten täällä meilläpäin sanotaan. Olen nimittäin muuttanut takaisin kotimaisemiin Napapiirin korkeuksille (mikä osaltaan selittääkin blogitaukoa
Ravintola Urbanin Keittokirja ilmestyi juuri. Siitä enemmän juttua edellisessä postauksessa. Kirja inspiroi minua kovasti ja ehdinkin heti jo yhden reseptin soveltaa
Toisin kuin perinteinen riisipuuro, tämä pitää myös verensokerin mukavan tasaisena, sillä sen glykeeminen indeksi on huomattavasti matalampi kuin perinteisen valkoisesta riisistä valmistetun joulupuuron, vaikkakin sokeripitoinen sekahedelmäkeitto nostaa myös chiapuuron glykeemistä kuormaa
Täällä on nyt kova virkkaus ja kutomis vimma päällä. Ja syömme pois maanantain ja tiistain ruokia, minulla on nyt jotenkin hakusessa tämä kokkailu näille pienille joIta tässä syksyllä on hoitoon tullut
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.