Lauantaina oli meillä ”illanvietto”, jonka teemana oli ”Italian maakunnat”. Oli meidän vuoro järjestää viininmaistiaiset ja minä halusin tällä kertaa tarjota tavallista iltapalaa reilummin ruokaa, ja niinhän sitten La Festassamme nautittiin kaikenmoista
Toisen pääsiäispäivän aamiaisella istuimme ennen kahdeksaa, huolimatta siitä, että Juniori lähti eilen illalla yhdentoista aikoihin vielä Kaunispään päälle kuvailemaan täyskuuta, linnunrataa, toiveissa vielä revontulet
Talvikävelyreitti-kartta. Saariselän matkailukeskus – Kaunispään tunturin huippu. (kartassa on reitiksi merkitty alastulo pulkkamäkeä pitkin, mutta ei uutta asutuksen läpi kulkevaa reittiä
Revontulet. Niitä me – tyär erityisesti – odotimme eilen näkevämme. Ajateltiin että kirkas taivas, pakkanen, vuodenaika ja valosaasteeton mökkimaisema voisivat olla otollisia niille
Juuri tällaisen päivän aamuina, tai jopa edeltävinä öinä, muistan, että en enää ole töissä, minun ei enää tarvitse (en saa) olla vastuussa yhdestä sun toisesta asiasta, ei ole luettavaa, ei tapaamisia, ei sähköpostikokouksia, ei dead-lineja, ei rästikasoja, ei valmisteltavia, ei raportointeja, ei vastaanottoja, ei (mukaviakaan) kohtaamisia, ei osaamattomuutta, ei tuntemusta riittämättömyydestä, ei huonoa omaatuntoa, ei rohkeutta vastustaa tai ei rohkeutta puolustaa, ei jonoja ovella, …
Yhdeksän vuotta sitten tämä alkoi. Joka ikinen päivä jotain, aluksi hyvin vähän, ja ”salassa”. Siitä se lähti laajenemaan, nyt se on elämäntapa, reippaanlainen riippuvuuskin jo syntynyt
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.