Tunnen suurta haikeutta, kun joulukukat alkavat yksi kerrallaan nuupahtaa ja kannamme kuusen ulos. Joka vuosi se iskee, kun on aika alkaa siivota joulu pois kodista – pieni jouluhaikeus
Julkramare – vain ruotsalaiset voivat keksiä noin suloisen termin jouluihmiselle. Sellainen minä olen – paitsi että minusta tuntuu, että se on joulu joka halaa minua
Pakko. Se on sana, joka ei ole koskaan kuulunut sanavarastooni joulun osalta. Ehkä siksi suhtaudun jouluun ilolla, siihen ei mielikuvissani yhdisty painetta tai stressiä
Mikäpä olisi parempi aika alkaa valmistelemaan Joululahjoja, kuin sateinen kesälomapäivä. ). Tiedän, että pitäisi ottaa joku kiva kirja ja hautautua sohvan nurkkaan sitä lukemaan, mutta sellainenpa en ole, joten aina sitä jotain pikkuaskaretta keksii
Kuva ei tee oikeutta maulleIsäni oli teurastanut sian ja sain valmistaa siitä kyljykset. Kyseessä ei ollut mikään luomupossu, mutta kun teurastus hoidetaan hienosti eikä eläimen tarvitse stressaantua ennen hengenlähtöä, liha on hyvää, todella hyvää, maukasta ja mureaa
Kävin pari kuukautta sitten opettelemassa langoitettujen kukkien tekemistä kurssilla. Kukkia katsellessa se näyttää kyllä vaikeammalta, mitä se oikeasti on
Nyt ollaan taas askeleen lähempänä joulua. Hyasintit on asetettu tatittamaan kuppoihinsa, pari havunoksaa on käyty katkomassa ja kranssi odottaa pääsyään työn alle
Eilen meillä syötiin tavattoman ihana ja tunnelmallinen jouluateria. Päivä oli muutenkin hirmuisen jouluinen – aamulla kipitimme hakemaan joulukuusen sekä kasan tuoksuvia joulukukkia
No, joulujuttuja on muutama jälleen mielessä, joten ehkä tämä joulun pakkosyöttö jatkuu yhä vaan… Huomenna olisikin kauden ensimmäiset pikkujoulut vuorossa
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.