6 tuntia
harjoitella leipiä. Tehtiinkin hommia sitten ihan olan takaa. Tässä olis kehittynyt kyllä hauikset ihan uusiin mittasuhteisiin, jos olisi 30h viikossa saanut jatkaa. Ja sain positiivista palautetta ohjaajalta. Se on kyllä plussaa, voishan asiat olla toisinkin sen osalta meneekö hyvin vaiko kehnosti, kjäh. Ehdin eilen juuri iloita, ettei ole muuta kuin juuri ja ainoastaan ne mitä näyttöön tulee, että onpa kertakaikkiaan hyvin pullat uunissa. Että onko koskaan näin hyvin. Noh, asioilla on taipumusta suttaantua jotenkuten. Kenties siis tämäkin alkaa jollain lailla ajantullen suttaantua. Lisäviikoista en sikäli riemastu, koska tiedän kuin paljon rakas ukkokultani joustaa omista töistään, jotta nämä opinnot ovat mahdollistuneet. Hänkään ei taida ihan riemuun revetä, kun kohta saapuu töistä. Muutenhan tuolla olis mielikseen, jos tietäisi ettei se pidennä ukkokullan työaikaa iltoihin ja lauantaipäiviin. Perheellisen järjestelyt on aina melkoiset. Reput ja vaatepinkat ja eväät ja urheiluvälineet ja ruokailupurkat ja sadevaatteet ja mitä kaikkea vielä, pitää olla jo illalla valmiina, jotta aamut sujuu. Eikä ne aina ihan siltikään suju kuin vettä vaan
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.