Phuuh, valtavan huono omatunto blogin "hylkäämisestä" kuukaudeksi. Kaikenlainen hässäkkä on kuitenkin imenyt mehut niin täysin, että tauko oli pakollinen
Roomalaisesta Carbonarasta on ollut meillä puhetta aiemminkin ja perusreseptikin jo löytyy. Tämä on (joskus arkisenkin) pastaruoan viikonloppuversio, jonka perheemme chef valmisti kun kovasti toivoin semmosta "täydellistä carbonaraa" jossa pasta olisi tuoretta ja ihanaa, kastike kermaista ja maukasta (ilman tippaakaan kermaa) guanciale rapeaa ja herkullista, sopivasti pecorinoa ja paahdettua mustapippuria
Oi ihanat varhaisperunat. meillä ei maltettu reissusta palatessa enää odottaa kotimaisia, vaan oli PAKKO, siis ihan pakko, ostaa pussillinen ruotsalaisia varhaisperunoita lähikaupasta
Ostin toistakymmentä vuotta sitten opiskeluaikoinani marketista suhteellisen huokean hiiliteräksisen wokkipannun, jolle lupailtiin käyttöohjeessa hyviä paisto-ominaisuuksia sekä lähes ikuista käyttöikää
Aika tarkasti kaksi vuotta sitten Peggyn pieni punainen keittiö julkaisi ohjeen Igorin kanalle. Hänellä ei varmasti ollut aavistusta millainen hittiruoka siitä syntyy