Ilta pimeni ja juuri tuon kyseisen pöydän päällä roikkui varmaankin tyylikkäitä, mutta tehottomia lamppuja, joiden kellertävässä valossa oikeasti arvailimme mitä syömme, kun emme saaneet selkoa silmin ja korvinkin oli hieman vaikeaa, vaikka tarjoilija puhuikin hyvää englantia (sussiunakkoo me mitään vapaaehtoisruotsia alkaneet puhua taikka kuunnella), sillä paikallisväestön suosimassa, tupaten täynnä olevassa ravintolassa kävi todella kova puheensorina
Piti käyttää vapaaehtoisruotsiakin, ymmärsin kyllä riittävästi. Syyskuisen skandireissun aiemmista vaiheista voi halutessaan lukea täältä, täältä, täältä, täältä, ja täältä
Tiedättekö mökkipeiton. Sellaisen paksun, toiselta puolelta kiiltävän painavan täkin, jollaisia ennen oli mummolassa ja sittemmin mökillä, jos mökki sattui olemaan sellainen, jonne viedään kaikki korvapuolet mukit ja muuten vaan vähän viraabelit jutut, kun niitä nyt voi vielä ihan hyvin käyttää
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.