Täällä laahaa blogipostaukset nyt reaaliaikaa jäljessä. Toisaalta hyvä niin. Olen onnistunut kirjoittamaan sellaiseen tahtiin, ettei siitä ole tullut suorituspaineita, vaan olen postannut silloin, kun sille on oikeasti irronnut hetki aikaa
Be careful what you wish for on ollut aika kantava teema tänä keväänä. Moni, ellei jopa jokainen, toivomani asia on käynyt toteen, tavalla tai toisella
Kuinka moni teistä on törmännyt tähän iltalehden artikkeliin, jossa kerrotaan naisen haukkuneen kahvilassa kehitysvammaista kovilla sanoilla ja myyjä oli heittänyt tämän pihalle
Toisiks viiminen lankalaihiskuukausi. Niin hyvää blogintäytettä ku tämä onki, niin täytyy sanoa, että ehkä en kiristele hermojani ens vuonna ja jätän tämän laihiksen sikseen
Mä puhun nyt viikonlopun aamiaisesta. Ajatus ei ensimmäisenä lähde rientämään kaurapuuron suuntaan. Kun se on niin arkista ja jotenkin, niin hyvää kun se sokerisen voisilmän (tai jäätelön
VIIKKO 22. Jaahas, se olisi sitten tämä vuosi jo kohta puolessa välissä. Kun aloitin tämän haasteen, tunsin hieman suorituspaineita siitä, miten keksisin 52 arkista asiaa meidän elämästä
Lumet on vasta saatu maahan täällä Espoossa ja minä alan horista jääteen teosta. Mitä kummaa. Sitä kummaa, että Paha Kakku-blogissa on tarkoitus olla tänä vuonna paljon juhliin keskittyvää ja niitä sivuavaa sisältöä
Tässä on ollut meikäläisellä pieniä suorituspaineita. Olen kasannut itselleni hieman liian ison palan taasen purtavaksi ja tässä sitä nyt sitten ollaan
Huhhuh. Onpahan ollut taas taukoa. Olen aina halunnut pitää tämän blogin sellaisena hyvän mielen projektina, jonka suhteen en ota mitään aikatauluja, suorituspaineita tai taloudellisia tavoitteita
Tässä yksi aamupäivä tuli tutultani yhteydenotto että olisi tarvetta kakulle. Tämä tuli h-hetkeä edeltävän päivän aamuna eli kakun suunnittelun ja toteutuksen kannalta melko myöhään, mutta onneksi minulla oli vapaata ja oli vielä ajallisesti mahdollisuus tämä toteuttaa
Odotukset (suorituspaineista puhumattakaan. Kun on (ruokabloggarina) tottunut kokkaamaan oman makunsa mukaan (eli heittämään asioita pannulle silleen lonkalta ja lisäten juttuja sitten tarpeen mukaan ja joskus vahingossakin) on keittokirjan ohjeen seuraaminen pilkulleen kummallisuudessaan aika vapauttavaa
Välillä mietin, että kaipaanko aikaa 15 vuotta sitten. Ihoni silloista kuntoa, epävarmuutta, teini-iälle ominaisia mielialojen vaihtelua ja kiulukiusaamista en kaipaa, mutta kykyä olla tekemättä mitään on ajoittain ikävä
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.