Lähdimme viikonloppuna kauppaan hakemaan mitä tahansa lounasta (monesti jotain nopeaa jauhelihasta, kanasta tai lohesta), mutta iskinkin kaupassa silmäni lihatiskinvasikan picanhapaahtopaistiin
Marinadi lihalle. Kohtuullisesti tämä onnistuikin kun lautaselle löysi tiensä inkiväärillä marinoitua vasikan paahtopaistia, perunakakkuja (a lá Muru) sekä pensaspapuja voikastikkeella (kastike myös Murun kirjasta)
Tänään silmiini sattui aiheeseen sopivasti uudissana joka on vegaanin vastakohta – lihaani. Eikä ihan minkä tahansa paistin vaan upean vasikan picanha-paistin, jota kokeilin valmistaa nyt ensimmäistä kertaa
Kauniin rosésävyinen, miedonmakuinen ja vähärasvainen vasikanliha on puolestaan niin mureaa ja maukasta, ettei se kaipaa edes paksua makurasvaa ollakseen taivaallinen grilliherkku
Perinteisesti sofrito tehdään vasikanpaistista (jolloin kypsennysaika on lyhempi), mutta omat suosikkisofritoni on tehty naudasta, jonka paistia on myös helpompi löytää mistä tahansa kulmakaupastakin
Sitten nuijin lihapalat kevyesti ja paistoin voin ja öljyn seoksessa. Itsenäisyyspäivän ruoka muodostui täysin kaupasta löytyneiden vasikan ulkofileepihvien ympärille
Se on ohut leivitetty vasikanlihaleike ja se tarjoillaan yleensä sitruunaviipaleen kera. naudan- tai sianlihalla, joka vaaleutensa puolesta muistuttaa enemmän
Vaaleaa, ulkomailta tuotua juottovasikanlihaa boikotoin ehdottomasti. Padassa käytettävä liha mitä ilmeisemmin vaihtelee paikan tai saaren mukaan, se voi olla naudanlihaa, jänistä tai lammasta, mutta Kefalonian stifadot oli lähes joka tavernassa tehty vasikasta
