Kaitasen tilan villisika on itsessään jo erinomaista lihaa, mutta villisian sisäfile kohoaa uuteen ulottuvuuteen, kun se grillataan männynoksaan keihästettynä
Jollet nyt juhannukseksi saa mistään villisianlihaa voit tähän hyvin korvata villisianporsaanlihalla, se kypsyy ja toimii aivan samalla tavalla, vaikka maussa onkin eroa
Pakastimesta tuli ensimmäisenä eteen pieni pala pataan sopivaa lihaa. Valmistin sen haudutuspadassa yön yli ja tein lihasta ja liemestä kastikkeen seuraavana päivänä
villisian kinkku, ehkä n. Liha oli kuitenkin todella mehukasta ja maistui minusta parhaimmalta kinkulta mitä olen tehnyt (tosin näin taidan sanoa joka vuosi, en tiedä tekeekö muisti tepposet vai paraneeko ne todellakin vuosi vuodelta)
Tiedän mistä kyseinen chevreen käytetty kutun maito tulee, pekoniin ennen sen savustamista riimisuolattu villisianliha on omasta villisiasta sekä omenaviinietikan omenat ja ne vadelmat joilla sen olen maustanut ovat myös tutusta paikasta ja vadelmat viime vuonna itse kerättyjä ja pakastettuja
Villisianliha on ehkä visuaalisesti kaikkein kauneinta lihaa mitä on. Yhtä kaikki, villisian fileestä tuli mahtavan mehevää ja murea marinoituna ja grillattuna
Levitä mausteliemi pullasudilla kylkipalan pintaan ja anna lihan maustua tunnin verran. Kuumenna grilli tai savustin ja kypsennä liha läpeensä kypsäksi
Pastaan tulee miellyttävä bitterin elementti, joka toimii loistavasti villisian kera. Hyvin maustettu liha on pieninä pisaroina lautasella ja maun kruunaa ruusunlehdistä uutettu kastike
Harmi kyllä pakastimessani ei ollut villisiankylkeä, eikä kesäinen hakureissukaan tulisi nyt kyseeseen, koska villisian rasvapitoisuus ei tähän aikaan vuodesta ole parhaimmillaan pekonin tekoa ajatellen