Minulla on lapsuudentrauma nimeltään vispipuuro. En tiedä miksi, mutten ole koskaan pystynyt syömään kokonaista lautasellista vispipuuroa loppuun (tarhassa tämä tarkoitti sitä, että muiden lasten mennessä syönnin jälkeen päiväunille tai ulos leikkimään, minä ja vispipuuro jäimme kahden pöydän ääreen)
